On ilmeistä, että elämme vaikeita aikoja: Hesarin sunnuntaisivut tipahtivat postiluukusta jo torstaiaamuna. Kello näyttää kymmentä, eikä kotikadullani liiku edes koiranpissittäjiä.
Kerrostaloni pihalla nökötti töistä tullessani pieni jänistyyppinen eläin, jonka korvat olivat sievästi supussa. Arvioituaan kotvasen vaarallisuusastettani, otus luikki piiloon jonnekin pihan perälle. Olisin voinut juosta eläimen jäljessä kuin Vatanen, mutta en kuitenkaan arvannut, sillä minulla oli kädessäni kassillinen Lidlistä hankittua muonaa, joka piti säilöä jääkaappiin.
Nyt olisi monta päivää aikaa tehdä vaikka mitä, jos joku elokuvateatteri, uimahalli, liikuntakeskus tai taidemuseo olisi auki.
Ei hätää, lähden huomenna Toijalaan. Minulle löytyy seuraa ja muutakin tekemistä kuin kuin testata facebookissa "Kuka julkkismies on kesäheilasi?".
Tämä blogi ei moisista juhannuksista piittaa vaan ilmestyy yhtä varmasti kuin sadepilvet juhannustaivaalle ja syytää synkkiä ja kylmiä juhannussanoja. Blogisti istuu kukkamekossaan läppäri sylissä ja nukkuu yönsä myrtti tyynynsä alla. Hän yrittää antaa itsestään valheellisen suloisen kuvan, johon ei kannata uskoa edes juhannuksena.
3 kommenttia:
Olipas hauska teksti, Heidi!
Mukavaa juhannusta myrttien ja kukkaketojen äärelle!
"Minulle löytyy seuraa ja muutakin tekemistä kuin kuin testata facebookissa "Kuka julkkismies on kesäheilasi?"." Itse päivystän koko juhannusajan ja ei minulla olisi seuraa ollutkaan...siispä testaan tätä julkkismiestä (ei vaan)...toisin kuin sinä minä olen rehellinen enkä pidä minkäänmoisesta vilpistä. Me naiset olemme niin kovin erilaisia.
MurMur
Ps. mitä naiseuteen ja rakkauteen tulee, olen niissä aivan liian totinen...rakkauden kanssa on minusta oltava hirmu rehellinen.
MurMur
Lähetä kommentti