Lounaalla joku aloitti puheen käärmeistä. Kyy oli purrut jotakuta. Seuraavaksi kukin muisteli uransa aikana näkemiään kyyn runtelemia pökkelöksi paisuneita koipia.
J osallistui keskusteluun Hesarin tämänpäiväisellä artikkelilla Örön saaresta. Linnakesaari avautuu yleisölle oltuaan armeijan yksityiskäytössä. Saari vilisi aikoinaan kyykäärmeitä. Eipä vilise enää. 1980-luvulla Varusmiehet ansaitsivat kymmenellä kyyn päällä vapaapäivän.
H kertoi jutun sellisti Arto Noraksesta, joka oli Etelä-Amerikassa sahannut pikkuisella puukolla turistin ympärille kietoutuneen kuristajakäärmeen pään irti. Käärme jatkoi kuristamista vielä päättömänä ja se oli pakko irroitella turistiparasta monen miehen voimin. Juttu on kuultu erittäin luotettavalta taholta, kuten nämä tarinat yleensä ovat. H tuntee jonkun, joka on tuntenut sellisti Noraksen.
Juttu mateli kesämökin pihan käärmeestä Arto Norakseen. Oli pakko palata työn ääreen. Oma osuuteni tarinaan oli diabeteshoitaja, joka kyykistyi pissalle marjareissulla. Kyy puri naista pakaraan. Persaus oli pitkään istumakelvoton.
Kyykäärme on rauhoitettu eläin. Melkein kaikki olivat valmiita rikkomaan lakia jos sellainen otus omalle tontille pesiytyisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti