Heinäkuussa tehdään töitä pienellä porukalla ja toivotaan ettei kukaan sairastu. Kahvihuoneeseen joutuu kinuamaan seuraa, ettei tarvitse nauttia Costa Ricaa ypöyksin. Ruokalassa on hiljaista. Terveyskeskuksista tulee soittoja "Täällä kandi XX. Mitä teen kun...?". Potilaat soittavat ja kyselevät kaikenlaista kummallista. Hoitajat ne vasta kysyvätkin, välillä kokee itsensä jonkinlaiseksi oraakkeliksi ilman oraakkelin valmiuksia. Kollega odottaa milloin Aamulehdestä soitetaan ja kysytään se jokakesäinen kysymys "Paljonko vettä pitää päivässä juoda?". Ennen juotiin kun tuli jano, nyt ajat ovat toiset ja tarvitaan eksaktimpia ohjeita.
Käväisin uimahallissa. Olin sellaisen urheilusuorituksen itselleni määrännyt ja kalenteriin merkinnyt. Tunnelma oli jotenkin harras ja seesteinen. Uimahallissa kuuluu käydä talvella. Helteellä halliuninti on kuin lähtisi heinäkuussa hiihtämään: laduilla on tilaa. Uimahallissa on sellainen hassu hiustenkuivaaja, mötikkä, jonka alle asetutaan, jolloin kuutiosta alkaa tuulla kuin Saharasta. Hiukset saa laitettua vimpaimen alla tyylikkään rennoksi kampaukseksi.
Vesijuoksin ironisesti. Katson Satuhäät ohjelmaa ironisesti. Suhtaudun kohta kaikkeen ironisesti tai sitten teen asioita, joita on vaikea ottaa tosissaan.
3 kommenttia:
Kuuluu kesään ehdottomasti: uida uimahallissa. Joku uimahalli on aina auki. Olla vähän kuin salaa siellä. Aamu-uinnissa on myös aina tunnelmaa, kello kuuden jonossa hyväntuulisten ihmisten keskellä. Tosin tuntee itsensä vähäpätöiseksi, kun ymmärtää, että jotkut jaksavat sinne joka aamu.
Järvi on epäilyttävä.
En ole koskaan ollut niitä, jotka menevät uimahalliin aamuvarhaisella.
Ei kaikkien tartte - silloin me aamukuutta suosivat mahdutaan paremmin. Meillä siellä on joka aamu aina sama porukka. Kerran on ollut uusi tyyppi: Juha Hurme.
Lähetä kommentti