Länsimaisella ihmisellä on liikaa tavaraa. No se ei tietysti ole mikään uutinen. Menen taas henkilökohtaiselle tasolle. Löysin kaapistani kahdeksan reppua. Suurin osa niistä on mainosreppuja. En halua kulkea joku kongressi- tai lääkemainos selässäni. Monet repuista ovat aika huonolaatuisia. Ne eivät jostain syystä kelpaa kenellekään. Olen yrittänyt.
Löysin repuista 19 kuulakärkikynää, viisi nenäliinapakettia, alushousut, uimalakin (en osaa käytttää päähinettä uidessani), kaksi huulirasvaa, huulipunan, kaksi huultenrajauskynää, muistikirjan, 15 senttiä rahaa, uimalasit, pikkupullot shampoota ja hoitoainetta, perusvoidetuubin, kivikovaksi kuivuneen lakun, kuitteja, käyntikortteja ja kolme pientä froteepyyhettä.
Vein kolme huonokuntoisinta reppua roskikseen. Loput tungin takaisin kaappiin. Yksi repuista on käyttämätön. Siinä on melko pieni mainoslogo.
Pienen punaisen nahkarepun ostin joltain kaupunkimatkalta. Lomalla on ikävä kyllä aikaa hankkia kaikkea tarpeetonta. Miten se pirteän värinen tyylikäs reppu on jonkin kumman metamorfoosin kautta muuttunut räikeäksi ja teennäiseksi? Uuden tavaran viehätys menee ohi nopeammin kuin rakastuminen. Toisaalta, miten ihana hetki onkaan, kun saa omakseen jotain kaunista.
Sain televisioni taas toimimaan. Kuvaruudulla on lukenut parin kuukauden ajan "no signal". Korjaustoimenpide oli melko helppo: työnsin antennijohdon tiukemmin seinään. Ilahduin television toimivuudesta ja surffailin kanavalta toiselle. Katsoin lopulta ohjelman "Huvila ja huussi". On helpompaa maata sohvalla ja seurata toisten remonttia kuin itse alkaa korjata elinympristöään. En osaisi asua kodissa, jonka olisi suunnitelllut joku sisustamisen ammattilainen. Haluan kaikessa olevan jonkun inhimillisen särön. Epätäydellisyyden viimeistelee Kerttu, joka terottaa kynsiään huonekaluihin.
6 kommenttia:
Tää reppuasia on niin tuttu! Mulla on kaapissa noin kuusi(?) reppua, joista kaksi tyttärieni vanhoja. Itse olen ostanut loput, käytän vain korkeintaan kahta. Myös muita tavaroita on kappaleittain liikaa esim käsilaukkuja. Idea jonkun tavaran kivuudesta haihtuu noin vuodessa, sen jälkeen se on yksinomaan tarpeeton. Tämä on yksi elämän laki. Terv. Reppurikas
Luulisi firmojen kannattavan valmistaa sen verran laatutavaraa ja jakaa sitä sitten niukemmin, jotta tavara tulisi käyttöön ja mainosarvo hyvödynnetyksi. Joku lääkefirman logo vaatehuoneen perällä olevassa repussa ei hyödytä ketään.
Oi, katsoin eilen Trinny ja Susannah Skandinaviassa. Jos joku vielä väittää, että ulkoisen olemuksen kohentaminen on pelkästään pinnallista höpönlöpöä ja siten hanurista, katsokoon yhden jakson ko. ohjelmaa ja harkitkoon sitten uudelleen.
Firmat eivät enää jaa reppuja, eivätkä mitään muutakaan. Kynissäkään ei saa olla lääkkeen nimeä. Minua ei harmita yhtään.
Katsoin sen ohjelman netistä ja tulin hyvälle mielelle.
Se räikeä reppu muuttuu taas keväällä pirteäksi, syksyllä vain kaikki pukeutuu mustaan ja harmaaseen jolloin pirteä muuttuu räikeäksi.
Entä jos veisit ne ylimääräiset reputkin UFFille, joku Afrikassa voisi ilahtua koulurepusta vaikka siinä lukisikin "Abboticin Novum"
Juu vien.
Lähetä kommentti