Elokuvan oli ohjannut Masaki Kobyashi, joka on ohjannut maailman pisimmän elokuvan yhdeksän tuntia kestävän sotatrilogian Ihmisen kohtalo. Tämän elokuvan kesto jäi siis epäselväksi.
Kwaidan oli kuvattu studiossa. Kulissit olivat varsin taiteelliset, voisi ehkä sanoa jopa psykedeeliset. Kwaidan oli Kobyashin ensimmäinen värielokuva. Toisessa episodissa puron vesi oli punaista.
Miten japanilaiset pystyivät nukkumaan risukimppu tai neliskanttinen puupölkky päänalusenaan?
Tavallaan hieno elokuva. Toisaalta kaksi episodia oli riittävä kerta-annos. Netistä selvisi, että elokuvaa on aikoinaan esitettykin kahdessa osassa. Kuulostaa järkevältä.
2 kommenttia:
Venetsian biennalin voitti joku vuosi sitten videoteos, joka oli kasattu elokuvapätkistä, joissa esiintyi kello. Pätkät oli liitetty toisiinsa kellonaikajärjestyksessä ja se taisi kestää vuorokauden. Oli siinä Tauno Palokin. Mutta kun ei ole elokuva vaan videoteos, niin kisaa pituudessa eri sarjassa.
Puutyynyn käyttö ei muuten ole japanilaisten yksioikeus. Afrikkalaisilla on t-mallisia puutukia, joiden varaan laittavat päänsä/niskansa maatessaan. Kuulin väitettävän, että niin ei elukat maasta kiipeä päähän. Ne on kauniita esineitä ne tuet, mulla on pari.
Aika jännä se puinen "tyyny" sillä se näyttää tosi epämukavalta.
Tieto maailman pisimmästä elokuvasta on netistä, en siis tiedä pitääkö se paikkansa.
Lähetä kommentti