Joulun vaativin osuus on takana. Joulusta on tullut kilpailu, enää ei kisailla lahjojen määrällä vaan sillä kuinka monta ihmistä joulupöydän ympärillä istuu.
Söin eilen ystävien luona ja muistelimme lapsuuden jouluja. Isäni on jouluhullu, joten jouluna Suomen kuvalehtikin paketoitiin. Aku Ankan Joulumanteli oli hartaasti odotettua lukemista. Sen sai vasta jouluaattona ja se oli tietenkin päällystetty korealla joulupaperilla. En ole koskaan odottanut mitään uutuuskirjaa yhtä hartaasti kuin Aku Ankan Joulumantelia.
Joka joulu todettiin joulukuusen olevan tänä vuonna kaunein. Eräänä jouluna kuusi oli liian harva ja isä porasi laiheliinin runkoon reikiä, joihin hän tunki lisäoksia, eikä joulu mennyt piloille.
Puolilta päivin kuunneltiin joulurauhan julistus ja äiti sanoi, ettei enää saa riidellä eikä puhua politiikkaa. Tietysti puhuttiin politiikkaa senkin jälkeen. Äiti oli laittanut ruokia yötä myöten ja paheksuin tarjoamuksia, sillä Biafran lapset olivat nälissään.
Äiti pukeutui kotimekkoon ja ainakin yhdessä joulukuvassa hänellä on papiljotit päässään. Isä luukutti hartaita joululauluja uusista stereoista.
Vieläkään joulu ei ole ainoastaan loma-aika, jolloin bussien aikataulut ovat hankalat, vaan sille on olemassa korkeat standardit, joista jää melkein aina jotain puuttumaan.
2 kommenttia:
Kun ei vietä joulua, ei ole stressiäkään!
Lapsena ihmettelin, miksi esimerkiksi Japanissa juhlitaan joulua, vaikka siellä ei olla kristittyjä. Nykyään yhä harvempi suomalainenkaan uskoo enää joulun ns. sanomaan, mutta joulua on silti vaan vietettävä vaikka hampaat irvessä. Maallistuneen ja läpikapitalisoituneen yhteiskunnan paradoksi!
Kuulin kun piispa Irja Askola sanoi radiossa, ettei Jumala sanonut ihmisille, että valmistelkaa täydellinen joulu vaan hän sanoi,teille syntyy vapahtaja. En tiedä mikä tuossa tällaista pakanaa kosketti. Meikäläinen ei joulusta stressaantunut varsinkin kun tänä vuonna ei tarvinnut matkustaa sukuloimaan.
Lähetä kommentti