Kun näin kirjailijaliiton laihan kirjekuoren (ohut kuori tarkoittaa monessa muussa yhteydessä hylkäystä) eteisen lattialla, ajattelin, etteivät ne ole minua jäsenekseen ottaneet (päätöksen tekee kirjailijaliiton johtokunta), mutta kyllä olivat kuitenkin: Vuosijäseneksi hyväksyminen edellyttää pyrkijän julkaisseen vähintään kaksi sellaista, itsenäisesti luotua alkuperäistä suomenkielistä kaunokirjallista teosta, että häntä tuotantonsa taiteellisen ja ammatillisen tason perusteella voi pitää kirjailijana. Näin sanotaan kirjailijaliiton sivuilla. Lähetin kirjat ja anomuksen helmikuussa. Toisinaan odotetaan vielä lisänäyttöä.
Sain tavallaan uuden ammatin, joten olen hyvin onnekas. Huomenna jo valitan.
Luen Märta Tikkasen kirjeitä naisystävilleen (Pakko yrittää kir- Elämä kirjeissä, suomentanut Outi Menna, kustantamo S&S). Kirjeitä ei ole tehty julkaistavaksi, joten kaikenlainen poseeraus puuttuu, arkielämä tuntuu ja monesti myös häiritsee kirjailijaa. Näinkin kokenut ja arvostettu kirjailija potee sivuutetuksi tulemista, särkyy kritiikeistä ja kadehtii kollegoja.
Kävin Metsossa tunnin verran lukemassa 80-luvun alun Savon sanomia. Kuopion korkeakouluun oli otettu somalialainen opiskelija opiskelemaan ympäristöhygieniaa ja hän valitti, ettei ymmärtänyt suomenkielisistä luennoista mitään. Televisiokanavia oli kaksi ja ohjelmat loppuivat yhdentoista aikoihin mm. sellaisiin ohjelmiin kuin Kiitos ajatuksesta -mietelause illan päätteeksi. Kauppoihin oli saatu katalysaattorikiharrin, jota tyrkytettiin joululahjaksi. Lehdestä löytyi presidentinvaalien valitsijamiehiksi pyrkivien mainoksia. Elizabeth Taylor erosi kuudennesta miehestään John Warnerista. Puolan tilanteesta kirjoitettiin.
Oli kiva käydä Metson kahvilassa pitkästä aikaa. Enää ei saanut ronkkia pullia itse vaan nainen tiskin takana asetti leivonaisen lautaselle ja kaatoi kahvin mukiin.
6 kommenttia:
Onnittelut!
Olen lukenut tuon Märta Tikkasen kirjan, hieman harppoen. Ajattelin samaa kuin sinä, me kaikki taidetaan olla epävarmoja olentoja pohjimmiltaan. Myös Kulmuni ja Vanhanen.
Et kai vain lue noita lehtiä taustatyönä tulevaan romaaniin? Maailma on muuttunut monessa mielessä paljon miellyttävämmäksi muutamassa vuosikymmenessä.
Minulla on tänään kahvilatreffit Kouvolassa, jee...!
Onneksi olkoon, nythän me voimme odottaa "viralliselta" kirjailijalta uutta kirjaa iloksemme joka vuosi !! Titteli on kyllä täysin ansaittu.
On vähän ajatuksena sijoittaa kirja 80-luvun Kuopioon, ajattelin, että muistan sen ajan, mutta haluan katsoa mitä kauppoja oli, mikä oli muotia, mitä syötiin, mitä televisiosta tuli ja mitä musiikkia kuunneltiin. Vähän tunnelmoida aikaa, josta asiat ovat todellakin menneet parempaan suuntaan. Sinänsä paikkakunnalla ei ole niin väliä, mutta on helpompi kirjoittaa, kun sijoittaa jutun johonkin oikeaan kaupunkiin. Homma on niin alussa, ettei siitä osaa oikein sanoa mitään.
Ei taida tulla kirjaa joka vuosi, eihän sitä edes tiedä tuleeko enää mitään. Näin positiivinen olen.
Onnea kirjailijalle! Esikoisteoksesi on luvun alla parhaillaan. Mukavaa alkanutta viikkoa!
Onnea jäsenyydestä!
Kiitokset onnitteluista!
Lähetä kommentti