keskiviikko 27. joulukuuta 2023

Joulun jälkeiset

Nyt joudun synnyttämään joulun jälkeiset ja se vasta onkin kova urakka. Helpompi kuitenkin kuin vuosikertomus, yritysvastuuraportti ja toimintasuunnitelma vuodelle 2024.

Kaksikin julkisuuden henkilöä kertoi haastattelussaan, että jouluaaton pöytään oli jäänyt tyhjä tuoli Aira Samulinin menehdyttyä. Aira Samulin oli kerkeäväinen nainen. Ehkä kaikki tahot eivät edes raportoineet vieraan puuttumista.

Olen käynyt monena vuonna ystävien luona syömässä tapaninpäivänä. Toivon, että he ilmoittavat sitten kaikille, kun heidän tapaninpäiväpöytäänsä ilmaantuu se tyhjä paikka. Lautanen on soveliasta korvata nelikymppisen Heidin kuvalla. 

Kävin toisessa kyläpaikassa jouluaattona syömässä joulupuuroa. Kotimatkalla käväisin Hämeenkadun Prismassa, jossa haahuili muutama ulkomaalainen turisti. Käväisin kaupassa myös eilen aamulla. Näin, kun leipiä tungettiin jätesäkkiin. 

Jaksoin ensimmäistä kertaa käydä nuorisokuoro Sympaatin konsertissa Aleksanterin kirkossa. Konsertti alkoi klo 23, jolloin normaalisti nukun. Laulajilla oli käsissään pienet kynttilälyhdyt, joissa paloivat led-kynttilät. Lyhdyt kirposivat muutaman laulajan käsistä ja he keräsivät hermostuksissaan kieriviä kynttilöitä ja lyhtyjä kirkon lattialta. 

Oikein hyvä joulu, en syönyt jouluruokia. Lapsetkin kävivät.


 

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Olisipa meidänkin aikana ollut ledejä! On suoranainen ihme, etteivät yhdenkään enkelin siivet tai Lucia-neidon tukka syttyneet tuleen koulun joulujuhlan tiimellyksessä.

Ainakin yhtenä vuonna oli vaikea keskittyä jouluevankeliumin posottamiseen, kun mansetista huolimatta kuumaa talia (vai steariiniako se oli?) putoili kynttilästä sormille.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Ledit ovat oiva juttu noin paloturvallisuuden kannalta. Ei se näpelle valuva kuuma steariinikaan ole kiva juttu.