keskiviikko 3. maaliskuuta 2021

Huomiota herättämättä

 


Kyllästyin katselemaan vanhaa sohvaani, jonka sisälmykset pursuilivat Kertun kynsimistä haavoista. Olin peittänyt sohvan riekaleet päiväpeiton alle, mutta peitto ei ylettynyt kattamaan kaikkia vaurioita. Ajattelin hankkia uuden sohvan, mutta halvan ja sellaisen, johon saa ostaa vaihtopäällisiä. Kertulle riittäisi aina uutta revittävää. 

Tilasin sohvan Ikeasta. Sohva maksoi 339 euroa, kuljettaminen 90 ja entisen pois vieminen 40 euroa. Eilen illalla sain suunnilleen ruumisarkun kokoisen pahvilootan, josta löytyi kuitukankaalla päällystetty sohvan runko, muovipussillinen ruuveja ja niiden vääntämiseen tarvittava työkalu. Kun näin irtopäälliset, niin jouduin psyykkaamaan itseäni hetken. Kangas osoittautui ohueksi ja vähän ruttuiseksi polyesteriksi.  Kuvassa se näytti laadukkaammalta.
 
Sohvan kaivaminen pakkauksista oli melkein tunnin työ ja kokoamiseen meni pari- kolme tuntia. Aamulla herätessä asunto oli täyttynyt vaaleanruskealla pahvilla.  Litistelin ja kannoin jätteet pahviroskikseen.
 
Nyt olohuoneessa seisoo sohva, eikä Kerttu ole toistaiseksi ollut kiinnostunut sen raapimisesta, arvostaa ilmeisesti luonnonmateriaaleja, siinä mielessä kangasvalinta osui nappiin. 
 
Sohva-asioita selvitellessäni huomasin firman, joka kuljettaa vanhan sohvan pois huomiota herättämättä. Ehkä kuljetusfirman tyypit hiipivät varpaillaan, pelkät sukat jaloissaan ja mahdollisesti öiseen aikaan. Tai sitten sohva peitetään kankaalla ja naapurit sanovat seuraavan kerran tavatessa "Otan osaa."


5 kommenttia:

Leena Laurila kirjoitti...

Onnittelut! Reippaasti osasit koota sohvan. En minä vain olisi osannut. Mulla on se kokemus, että kaikki tekstiilit on Ikeassa tosi huonoja, kaapit esim ihan hyviä.

Eläinten omistajat ovat valmiita moneen lemmikkiensä puolesta, sinäkin hankit uuden sohvan revittäväksi. Katsoin tässä vähän aikaa sitten Miesten vuoro -dokumentin suomalaisista miehistä saunassa ja muuallakin. Oikein hyvä. Siinä se karhun kesyttäjä -mies istui ensin siistin pöydän ääressä tuolilla juomassa kahvia. Vähän ajan päästä etualan peitti valtava karhu joka välittömästi aloitti pöydän hajottamisen. Äijä vain myhäili siinä vieressä, että kun kaikki pitää hajottaa päreiksi.

Marjatta Mentula kirjoitti...

Hih, onko siinä muka jotain noloa, että vaihtaa huonekaluja! Onko tämä nyt jotain uusmoralismia, salaamme kuluttamisen syntisi. :D

Onnea uudelle sohvalle!

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Leena Laurila: En ostanut sohvaa Kertun revittäväksi, mutta se saattaa silti repiä sitä, mutta tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että se jättää huonekalun rauhaan. Olen kyllä ylpeä siitä, että kokosin huonekalun ihan itse.

Marjatta Mentula: Tuo häpeä liittynee tässä tilanteessa ötököihin lähinnä luteisiin, jotka saattavat asustaa mööpeleissä. Isäni kertoi, että he lähtivät lapsena kovalla pakkasella sukuloimaan ja talo jätettiin kylmäksi jotta erilaiset tuholaiset kuolisivat.

Nimetön kirjoitti...

Ikean verkkosivuilla selostetaan kaikki tuotteiden materiaalitiedot suorastaan uuvuttavaan yksityiskohtaisesti, joten sohvakankaan polyesteriys ei ainakaan valistunutta kuluttajaa päässe yllättämään.

Blogikirjoituksessa pieni hyperbola on silti aina paikallaan. Kirjoitustyylisi on hauska!

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Pakko myöntää, ettei polyesteri tullut mieleeni, sillä vanhemmillani ja yhdellä ystäväpariskunnalla on samanlainen sohva ja niiden verhoilu on puuvillakangasta. Oman polyesteriversioni kangasta ei saa edes silittää, tarttuisi todennäköisesti raudan pohjaan. En siis ole valistunut kuluttaja.