Olen työssäni joutunut tekemisiin tulkkien kanssa. Välillä he ovat olleet erinomaisia ja kommunikaatio on sujunut, mutta on myös toisenlaisia kokemuksia. Tulkin suomen kielen taito saattaa olla hyvin puutteellinen. Hän ei välttämättä tunne lääketieteen sanastoa, ei edes maallikoiden käyttämiä sanoja. Tulkki saattaa olla mies, jolloin naispuolisen potilaan on vaikea puhua ja tulkki joudutaan häätämään pois viimeistään kun potilasta tutkitaan. Toisinaan naisella on mukanaan kieltä taitava sukulainen (yleensä poika tai aviomies), joka sekään ei ole ongelmatonta.
Kun olen kysynyt jonkun lyhyen yksinkertaisen kysymyksen, saattaa tulkki puhua pulputtaa pitkään. Mitä ihmettä se sanoo? Toisinaan potilas puhuu laveasti, mutta tulkki kuittaa saman muutamalla sanalla.
Jotkut potilaat vakuuttavat osaavansa suomea tai englantia, mutta eivät kuitenkaan osaa. Jälkeenpäin miettii ymmärsikö potilas ylipäänsä mitään.
Joku loppupäätelmä pitää tähän rustata: kommunikaatio ei ole helppoa vieraasta kulttuurista tulevan kanssa suoraankaan, saati kiertoteitse. Ilman kunnollista yhteistä kieltä toimiminen on välillä toivotonta ja siihen tarvittaisiin ylimääräistä aikaa. Varsinkin pakolaisten ongelmat ovat usein niin moninaiset, ettei niistä selviä normaalin vastaanon puitteissa. Eikä muutenkaan.
2 kommenttia:
Minäkin jäin kaipaamaan tuosta elokuvasta loppupäätelmää, mutta jos siinä sellainen olisi ollut, olisiko siitä voinut mitenkään rakentaa uskottavan? Paitsi hyppäämällä parin sukupolven yli.
"Kuuntele" on nähtävillä Yle Areenalla Uudessa Kinossa vielä kuuden päivän ajan, jos jotakuta kiinnostaa.
Tuossa v-tutti myös pojan suhtautuminen asiaan. Riukukäsivartinen esiteini pystyykin suojelemaan äitiään, joopa joo.
Lähetä kommentti