Piristin itseäni lukemalla Ei saa mennä ulos saunaiholla -arvioita Goodreadsista ja siteeraan yhden tähden lukijaa: "Kirja oli tuskallisen yhdentekevä. Se ei herättänyt ajatuksia, ei edes huvittanut. Jäin vain pohtimaan, miksi kirja ylipäänsä on kirjoitettu. Kotilemmikin näkökulmassa oli ollut ainesta, mutta se jäi tässä teoksessa irralliseksi ja tyhjäksi osaksi. En suosittele."
Oli siellä viiden tähden arvioitakin, mutta tämä kiinnitti huomioni ja huvitti minua. Mikä asia muuten voisi olla tuskallisen yhdentekevä? En suosittele tuskallisen yhdentekekevää arkikäyttöön.
Kaikki ovat tällä hetkellä ihanaa kun on kesä -moodissa. En erityisemmin pidä kesästä, sillä vuodenaika vaatii jatkuvaa nauttimista. Kesällä on kuuma ja aurinko häikäisee silmiä. Sukupuolitaudit ja ihosyövät unohtuvat. Syksyllä elämään tulee ryhtiä ja mielenkiintoisia uusia harrastuksia. Koska olen kuitenkin tämän kesäyhteiskunnan jäsen, lähden käväisemään Luvialla. Aion nauttia uhkarohkeasta reissustani vaikka viimeksi roudasin oikean lapaluuni alla kotiini vaarallisen punkkiyksilön.
Asuntoni on lyhyen poissaoloni aikana pelottavan poikani ja vahtikissani vartioinnin alainen. En omista muuta kuin tuskallisen yhdentekevän romaanin tekijänkappaleita, joten siinäkään mielessä rikos ei kannata. Palaan pian.
5 kommenttia:
Kesään sisältyy kieltämättä tuo ohimenevän ihanan vuodenajan velvoittavuus, ei saa rauhassa löhöä lukutuolissaan ilman huonoa omatuntoa. Kun on kerran niin kaunista, lintujen visertely kuuluu ikkunasta, pitäisi olla purjehtimassa, terassilla tai edes jossain mökillä. Jos hyvää säätä jatkuu pitkään, sade aiheuttaa pienen helpotuksen huokauksen. Nyt saa.
Kaikkia ei voi ikinä miellyttää. Miksi antaa huonolle kritiikille enemmän arvoa kuin innostuneelle lukijalle?
Lähinnä tuo kritiikki huvitti, kun mitään hyvää ei löytynyt, mutta ilmeisesti kirja oli kuitenkin luettu. En viitsi nykyään lukea romaania, jos se ei innosta.
Ennen sanottiin "herttaisen yhdentekevä",
hyperbolinen ilmaus sekin.
- Onko muuten E.T.A. Hoffmannin Kissa Murr tuttu tyyppi?
("Kissa Murr ja hänen elämänviisautensa sekä satunnaisia makulatuurikatkelmia kapellimestari Kreislerin elämäkerrasta", suom. 1946, saksankielinen alkuteos 1819-20)
Ei ole tuttu, kannattaisi varmaan tutustua.
Kollikissa Murr on itseoppinut kirjallinen lahjakkuus (ainakin omasta mielestään)!
Mutta varoituksen sana: kärsimätöntä nykylukijaa 200 vuoden takainen koukeroinen kieli ja tyyli voivat jo vähän vieraannuttaa tai vaivaannuttaa. Tai sitten syy on vanhentuneessa suomennoksessa. - Miten käännökset usein vanhenevatkin, vaikka alkukielellä kirja tuntuu yhä rullaavan?!
Lähetä kommentti