Et itkeä saa Argentiina

En aiemmin pitänyt musikaaleista. Yksi syy oli varmasti maaseutukaupungin vaatimattomissa esityksissä. Musikaaleista pitäminen ei nuoruudessani ollut muutenkaan tyylikästä. Ainoa musikaali, josta innostuin, oli koulun juhlasalissa esitetty Kuopion nuorisoteatterin West side story. Sittemmin olen nähnyt ja kuullut erinomaisia musikaaliestyksiä Lontoossa, Helsingissä ja vieläpä Tampereella. Tampereen teatterin Les Miserables oli loistava. Näin esityksen kahdesti.

Työvis oli valinnut esitettäväkseen Evitan. Evita on läpilaulettu musikaali. Tarinaa vie eteenpäin kertoja, Che. Musikaalissa on muutama kaunis aaria ja duetto. Osa musiikista ei ole kovinkaan kiinnostavaa.

Istuimme ensimmäisellä rivillä, sillä muualle ei lippuja ollut saatavissa. Suuren näyttämön katsomo oli täynnä. Edessä istuminen ei häirinnyt kovin paljon. Musiikki olisi varmaan kuulunut vähän kauemmas paremmin. Nyt oli hauska nähdä näyttelijöiden ilmeet, kauniit puvut ja kengät, pienen jännitysvapinan näyttelijän käsissä.

Esitys alkaa Eva Peronin kuolemasta ja päättyy siihen. Lopussa yleisö ei oikein ymmärtänyt, että nyt se oli sitten siinä. Viimeisessä lauseessa mainittiin, että Eva Peronin ruumis oli kateissa 17 vuotta. Tällaisen lauseen jälkeen odottaa jotain selitystä, draamaa, syytä miksi näin sanottiin. Sellaista ei tullut. Meni hetki enenkuin tajusimme taputtaa.

Esityksessä on kaksoismiehitys. Che (Juha-Matti Koskela) piti musikaalia hienosti kasassa. Miestä katsoi mielellään, hänessä oli jotain velmua. Eva (Laura Ala-Jääski) lauloi niin kauniisti ja puhtaasti. Mika Honkanen onnistui laulamaan varsin hyvin, mutta oli jotenkin liian lutunen Huan Peronina. Honkanen näytti kiltiltä isoisältä, joka lukee iltasatua ja lauleskelee lapsenlapsilleen. Häntä olisi vaikea kuvitella johtamassa Argentiinaa. Ilmeisesti maata johtikin Eva Peron.

Tanssikohtaukset olivat tyylikkäitä. Lavastus oli kekseliäs, Buenos Aires tehtiin pienin keinoin.

Esityksessä ammuttiin pieniä kultapaperin paloja. Löysin niitä vielä kotona niskastani ja kaulaltani.

Loppu oli siis lievä lätsähdys. Odotin, että Eva Peron nousee vielä haudasta laulamaan "Et itkeä saa Argentiina!". Ei noussut.