Ei enää nuori lääkäri

Sain vihdoin lopetettua Nuori Lääkäri -lehden tilauksen. Lehti kunnostautui ainakin jossain vaiheessa mauttomilla vitseillä, en ole vuosiin lukenut aviisia vaan kantanut  suoraan lehtikeräykseen.

Lääkäreille tulee paljon postia, kaksi suomenkielistä ammattilehteä (Lääkärilehti ja Duodecim), lisäksi erilaisia tautiryhmäkohtaisian lehtiä kuten Diabetes -lehti. Lääkefirmoilla on julkaisutoimintaa, joka pukeutuu tiedon jakamisen valeasuun, mutta jonka perimmäinen tarkoitus on kaupallinen.

Minulle tulee yksi kansainvälinen tieteellinen julkaisu, jota en saa luetuksi.

Tilasimme aikoinaan BMJ -lehteä (arvostettu yleislehti British Medical Journal), joita emme lapsiarjessa ehtineet edes ottaa pois muovipusseista, joissa ne lähetettiin. Lehdet toimivat erinomaisina istuinalusina sateen kastelemilla puutarhakalusteilla.

Lääkealaan liittyvää mainospostia tuli joskus postiluukun täydeltä, kielsin mainokset jo vuosia sitten.

Duodecim -seuran jäsenet saavat jäsenyyden kylkiäisenä Hyvä terveys -lehden, joka on kosmetiikka-, ruoka-, jumppa- ja ihmissuhdevinkkejä jakava julkaisu. Lehden kolumnistina toimii suosikkini Petri Tamminen.

Minulle riittäisivät digilehdet, mutta en ole ottanut selvää voisiko vaikkapa Lääkärilehdestä saada pelkän digiversion, lehti tuottaa paljon turhaa paperijätettä, sillä se ilmestyy tiuhaan ja kaiken lisäksi perjantaisin, jolloin useimmilla koittaa kaivattu vapaa. Jos päivystysvuoro ei iske kohdalle.

Minuahan nämä päivystykset eivät enää koske, mutta olen huomannut olevani edelleen lääkäri vaikka en sitä työtä teekään. Lääkäriys on juuttunut minuun kuin punaviinitahra valkoiseen paitapuserooni jos tällainen kulunut vertaus sallitaan. Tahra vaalenee, mutta pois sitä ei saa.