Mitä kuuluu Tuukka-Omar?

Niina Hakalahti (kuvitus Jukka Lemmetty)

Mitä kuuluu Tuukka-Omar?

Myllylahti 2020

Moni kirja jää vähälle huomiolle, joten sain ajatuksen kirjoittaa runokokoelmasta (Reetta Huttusen Valkoisessa takissa olen lähinnä mies) ja nyt ajattelin raapustaa jotain Niina Hakalahden viidennestä Tuukka-Omar kirjasta Mitä kuuluu Tuukka-Omar?. 

Sain myös haastatella kirjailijaa, joten jos ette jaksa tätä lukea niin kannattaa kuitenkin tarkastaa Niina Hakalahden vastaukset tuolta tekstin lopusta.

Lääketieteellisissä julkaisuissa pitää ilmoittaa sidonnaisuudet ja teen sen nytkin. Niina Hakalahti on opettanut minua ansiokkaasti kolmen vuoden ajan Viita-akatemiassa. Kunnostauduin noina vuosina kahvin keittämisessä. Olen istunut kirjailijan kanssa pari kertaa Metso-kirjaston kahvilassa, mutta maksoimme molemmat kahvimme ja pullamme ihan itse.

Mitä kuuluu Tuukka-Omar? kertoo Tuukka-Omarista ja hänen parhaasta ystävästään Paavosta. Toisinaan leikkeihin osallistuu myös naapurin Pulmu-Päivyt ja uutena kirjasarjaan pääsee Julius, joka asuu kauempana uudella vähän kolkolla asuinalueella. Lasten perheet ja kodit tulevat tutuiksi. Vaikka kyseessä on kirjasarjan viides osa niin se on itsenäinen teos, jonka voi lukea vaikka ei Tuukka-Omaria ennestään tuntisi.

Shakkikerhon uusi jäsen Julius kutsuu Tuukka-Omarin ja Paavon kotiinsa pikkujouluihin ja Juliuksen koti SPA-osastoineen ja tarjoomuksineen herättää vaatimattomampiin oloihin tottuneissa kaveruksissa hämmennystä.  Kirjassa käsitellään myös kateutta ja kiusaamista, mutta se tehdään huumorilla ja lämmöllä kaikkia osapuolia kohtaan. Asiat kääntyvät parhain päin. Realismia rikkoo Tuukka-Omarin syyrialaistaustaisen isän, baban, taito lentää matolla. 

Tällaisen lapsuuden olisin minäkin halunnut!

Pitää vielä mainita Jukka Lemmetyn mainio kuvitus. Kuvittajasta enemmän alla.

Esitin Niina Hakalahdelle muutaman kysymyksen hygieenisesti sähköpostin välityksellä.

Tämä on viides Tuukka-Omar kirja (jos laskin oikein). Tuleeko vielä lisää?

Kirjojen ilmestymisen kanssa on vähän sama kuin perheenlisäyksen kanssa. Voi suunnitella, toimia ja toivoa, mutta lopulta kaikki ei kuitenkaan ole itsestä kiinni. Tällä hetkellä on kuitenkin sellainen kutina, että lisää tulee.

Olet kirjoittanut runoja, aikuisten romaaneja, kirjoitusoppaan ja lastenkirjoja, miten nämä eri työt eroavat toisistaan?

Tietyssä mielessä kaikki kirjoittaminen on samaa, mutta sitten ei kuitenkaan. Romaani vaatii paljon määrätietoista istumista, itse käytän ensimmäistä versiota kirjoittaessa usein esim. päivittäistä sanatavoitetta. Koska romaani on niin suuri massaltaan, käsikirjoitusta on käsiteltävä aika jämäkästi. Tämä on suurin ero verrattuna sivumäärältään vähäisempiin kirjoihin. Lastenkirjan ja aikuisten romaanin kirjoittamien on muuten samanlaista, kummissakin käytän tilkitsemis- ja lihotustekniikkaa, eli kun saan rungon valmiiksi, alan lisäillä väleihin tavaraa.

                      Runojen kirjoittaminen on ”impressionistisempaa”, mutta loppupeleissä samaa vääntöä, versiointia ja uudelleenkirjoitusta kuin muukin teksti.

                      Kaikessa kirjoittamisessa havainnot ja assosiaatiot ovat tärkeitä työvälineitä.

Petri Tamminen on sanonut (luin tämän muuten aamun lehdestä), että kaikki hyvät aikuisten romaanit kertovat yksinäisyydestä ja lastenkirjat ystävyydestä. Pitääkö paikkansa?

Ihan hyvä slogan, mutta ei aukoton, eikä sellaiseksi varmaan ole tarkoitettukaan. Voi olla toisinkin päin: Hosseinin Leijapoika tai vaikkapa Taija Tuomisen Kuningaskobra ovat romaaneja, joissa ystävyys on tärkeässä osassa. Ja toisaalta vaikkapa Herra Huu-sarja kietoutuu hyvin paljon yksinäisyyden tematiikan ympärille.  

Kustantamosi on vaihtunut kesken sarjan, miten se on vaikuttanut? Voisin tietty myös kysyä miksi se on vaihtunut, mutta ei tarvitse vastata.

Olen julkaissut nyt pian parikymmentä teosta ja tehnyt yhteistyötä viiden eri kustantamon kanssa. (Useammankin, jos lasketaan mukaan myös oppimateriaali- ja tietopuoliset julkaisut.)

                      Tammi ei tosiaan halunnut jatkaa Tuukka-Omar-sarjaa, mikä oli ensin itselleni lamaannuttava pettymys. Sarjan neljä osaa olivat saaneet paljon positiivista huomiota. Niinpä kustantajan päätös olla julkaisematta viidettä osaa oli ensin kova pala. Pitkän linjan kirjallisuustoimijana ymmärrän kuitenkin, että kustannusmaailma on turbulenssissa, ja että kustantajankaan rooli ei ole helppo. Tammi esimerkiksi on karsinut varmaan liki puolet lastenkirjanimikkeistään. (Ei tilastofakta, mutu-tuntuma!)

                      Meni aikaa, että en halunnut tehdä asialle mitään. Sitten kuitenkin jossain kohtaa nousin sohvalta (vertauskuva), tein vähän tukimusta siitä, mitkä kustantajat ovat jatkaneet toisen kustantajan aloittamia sarjoja. Onnellisten vaiheiden kautta Myllylahti innostui Tuukka-Omarista ja allekirjoitin kustannussopimuksen heidän kanssaan.

En muistele Tammea pahalla, päinvastoin esim. kustannustoimittaja Sanna Uimosta muistan edelleen lämmöllä.

Tykkäsin kirjan kuvituksesta. Onko kuvittaja sama kuin aikaisemmissa osissa? Miten yhteistyö kuvittajan kanssa käytännössä tapahtui?

Olen hyvin onnellinen, että Jukka Lemmetty on kuvittanut kaikki Tuukka-Omarit. Kun kustantaja vaihtui, oli niin hienoa, että Jukka otti iloisena toimeksiannon uudeltakin kustantajalta vastaan.

                      Jukka on huippuammattilainen, tunnetaan muun muassa Urpo ja Turpo-kirjojen kuvittajana. Kun ensimmäinen Tuukka-Omar-kirja oli tekeillä, sain itse vaikuttaa kuvittajan valintaan. Jukan huumori ja Quentin Blaken tyyliä muistuttava jälki oli heti todella mieluista. En tiedä, olisiko Tuukka-Omar-sarja edes voinut jatkua ilman Jukan kuvitusta.

                      Yhteistyö menee niin, että Jukka saa (vielä keskeneräisen) käsikirjoituksen luettavakseen. Hän tekee kuvat sitten siihen. Joskus saatan kuvat nähtyäni pyytää jotakin pientä muutosta, mutta hyvin, hyvin harvoin. Sitä paitsi usein on helpompi muuttaa tekstiä vastaamaan kuvaa.

Pidin kirjasta vaikka olen yli-ikäinen. Minkä ikäisille kirja on kirjoitettu?

Lastenkirjat ovat mielestäni kaikkien kirjallisuutta. Pyrin kirjoittamaan niin, että kirjoissa olisi tasoja, ja niistä jokin taso myös aikuisille. Varmaankin Tuukka-Omarien pääasiallinen kohderyhmä ovat alakoululaiset.

Itse olen aina nauttinut lastenkirjoista. Kun oli se aika, että luin omille lapsilleni, usein liikutuin, nauroin tai jäin pohtimaan asioita. Olen siis kirjailijana tosi tyytyväinen, jos saan palautetta, että myös aikuislukija on löytänyt kirjasta jotakin itselleen.

Kirjassa tulevat esille arvot kuten kulutuskriittisyys ja suvaitsevaisuus. Ajatteletko tietoisesti, että haluat edistää tiettyjä arvoja?

Ei se ole sellaista tietoista ”opetussuunnitelmaa”. Mutta toki kaikissa kirjoissa – niin lapsille kuin aikuisille kirjoitetuissa – haluaa välittää ajatuksia, arvoja tai pohdittavaa. Kuittenkin kavahdan tendenssimäisyyttä, suorastaan vihaan sitä, joten tarina edellä mennään. Hyvä tarina herättää ajatuksia ja kysymyksiä, ja niiden kautta lukija kenties tavoittaa kirjan teemoja.

Onko kirjan hahmoille jotain esikuvia?

Kun aloitin sarjaa, ryöstöviljelin omaa perhettäni sikäli, että varastin hauskoja lauseita lapsiltani ja heidän kavereiltaan. Myös Tuukka-Omarin ja Paavon ”ystävyyden malli” on kopioitu oman nuoremman poikani ystävyyssuhteesta. Tuukka-Omarin isä on Syyriasta, kuten mieheni ja lasteni isä. Tämän Suomi-Syyria -asetelman otin siis omasta perheestäni. Mutta siihen se sitten jääkin. Eli esimerkiksi mieheni ei osaa lentää matolla, kuten Tuukka-Omarin baba. (Toinen poikamme uskoi kyllä pienenä, että isällä on tällainen taito, siitä sain idean isän lentotaitoon.)

Voitko mainita omia lastenkirjasuosikkejasi?

Roald Dahlin Iso kiltti jätti, Marjatta Kurenniemen Anneli ja Onneli-kirjat, Hannu Mäkelän Herra Huut… voi niitä riittää!

Kiitos vastauksista ja sympaattisesta kirjasta Niina Hakalahti!