Toiveikkuuden taikapöly

Näinä aikoina ehtii seurata itseään tarkemmin, mikä ei välttämättä ole pelkästään hyvä asia. Saattaisi olla hyödyllisempää tarkkailla vaikka tukkasotkia tai töyhtöhyyppiä.

Olen havainnut itsessäni pelottavia piirteitä: olen ryhtynyt leipomaan ja suihkuttelemaan viherkasveja. Leivoin banaanileipää ja unohdin sokerin, jota käskettiin ohjeessa laittaa taikinaan kaksi desilitraa. Suihkuttelen viherkasvit kolme kertaa päivässä.

Hain vaihtelun vuoksi noutoruoan Gastropub Tuulensuusta, jonka pöydissä istui vielä muutama piintynyt oluen juoja. Hanaolutta olisi myyty loppuunmyyntihintaan ja valikoima oli laaja. En ostanut.

Luin suru-uutisen, että paria vuotta ylemmällä kurssilla opiskellut mies on kuollut koronavirusinfektioon. Kyseinen henkilö oli pidetty ja sosiaalinen tapaus ja sysäsi hetkessä taudin vähän lähemmäksi. Tieto kuolemasta vähän itketti vaikka en häntä tuntenutkaan. Viime aikoina itkukynnys on laskenut epätarkoituksenmukaisen matalaksi ja sen ylittämiseksi tarvittiin eilen vain Elizabeth Stroutin romaani Kaikki on mahdollista, Matti Ijäksen elokuva Katsastus (älkää kysykö miksi) ja Rööperiin Pepe Wilbergin esittämänä (tämäkin hieman hämmentää minua).

Leipomisen ja anopinkielen suihkuttelemisen lisäksi ihmiset näköjään lukevat blogiani, sillä täällä pistäydyttiin eilen yli tuhat kertaa.

Nyt pitäisi huiskutella kaikkialle virusten sijaan toiveikkuuden taikapölyä.


------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Mainos: Heli Kortepohjan lähikirjastosta jakaa somessa kirjavinkin romaanistani Ei saa elvyttää ja kirjoittaa "Kirja on yhtäaikaa kepeä ja älykäs. Esiin nostetaan niin luokkaerot kuin vanhan ihmisen itsemääräämisoikeus."

Seuraavaksi varmaan siteeraan jonkun sukulaisen lausuntoja. Miksi en sitä tekisi? Isäni sanoi, että kirjassa oli osuvia sanontoja (tämä sanottiin savon murteella, jota en osaa jäljitellä).

Jos kirjan haluaa ihan omakseen niin sen saa helposti tilattua vaikka Kariston verkkokaupasta (linkki).