Voi toisaalta olla, että kättely katoaa kokonaan tai todennäköisemmin toisen käteen tarttumista pidetään jatkossa moukkamaisena tai vähintäänkin vanhanaikaisena. Lupaavasti alkanut ystävien ja sukulaisten halailu loppuu. Onhan se ollut suomalaisille vierasta muutenkin, ainakin selvin päin.
Pienehkölle ihmiselle on ihan uusi kokemus, etteivät ihmiset kävele päälle tai töni, vaan saa edetä virtaviivaisesti minne haluaa ja luottaa siihen, että kanssakulkijat väistävät kaukaa.
Monet digitaaliset palvelut tarjoavat ilmaisjaksoja. Otin sähkökirjapalvelun ja elokuvapalvelun ja merkitsin kalenteriin ilmaisjaksojen päättymispäivät, että muistan ne sitten joskus lopettaa.
Elokuvapalvelu tarjoa kolmen kuukauden verran taide-elokuvia eri vuosikymmeniltä ja päätimme parin kaverin kanssa perustaa elokuvakerhon, katsoa elokuvat kotonamme ja keskustella myöhemmin niistä jonkun virtuaalisysteemin kautta. Nyt on vaikea edes kuvitella paluuta elokuvateatteriin ja normaaleihin ihmiskontakteihin.
Ensimmäiseksi elokuvaksi ystävä valitsi Louis Mallen Virvatulen vuodelta 1963. Elokuva käsittelee päähenkilön alkoholismia ja masennusta. Kapinalliset ystävätkin ovat raukkamaisesti keskiluokkaistuneet ja heistä on tullut tyytyväisiä.
Mainiota elokuvakerhoaineistoa.
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Mainos: Blogeissa romaanistani "Ei saa elvyttää" on kirjoitettu jonkun verran. Marika kirjoittaa näin: "Jo nyt uskallan veikata, että (Ei saa elvyttää) nousee yhdeksi vuoden parhaista lukukokemuksista" (linkki)
Minusta alkaa kehittyä ihan kelpo amatöörimainostaja, sillä valitsen lauseet huolella, tarjoamani informaatio muistuttaa diktatuurien tiedonvälitystä. Älkää hermostuko, sillä mainosmateriaali on nyt erotettu katkoviivalla. Kirjaani saa eri tahoilta, lisään tähän Kariston kirjakaupan linkin, josta sen voi ainakin vaivattomasti tilata (linkki).
6 kommenttia:
Tarviiko sähkökirjapalveluissa,kokeilujaksoilla antaa maksukortin numeroita?
Luin tuon Marikan arvostelun. Tykkäsin hänen määritelmistään "kieroutunut Auri" ja "senior lit".
Sähkökirjapalveluun pitää antaa luottokortin numero.
Marjatta: Minua on aina vähän ärsyttänyt tuo luokitteleminen, mutta kaipa se on lukijoiden ja vaikkapa kirjastojen kannalta tarpeen. Alkuun chick lit -kirjallisuudessa käsiteltiin määritelmän mukaan nuorten suurkaupungeissa asuvien naisten miesten etsintää nokkelan humoristiseen tyyliin, nyt määritelmä on hiljalleen laajentunut kattamaan lähes kaiken naisten kirjoittaman humoristiseen kirjallisuuden. No ei sen väliä, kunhan luokittelu ei karkoita potentiaalisia lukijoita.
Just kun minäkin vihdoin aloin oppia keinotekoisen jäykistelyn jälkeen halaamaan luontevasti tuttuja, niin se alkaa olla pahinta kaikesta, aika katkeraa...
No niin, nyt meni kirjasi mainostaminen perille, tilasin sen kirja-Elisasta, 14,90. Edellisen kirjasi luin kirjaston lainana ja kansikuvaa olen katsellut Viita-akatemia vitriinissä Tiina L.n kirjoittajakåpiirin istunnoissa. Nyt kellahdan sohvalle ja lataan kirjasi tablettiin.
Elisasta voi sitten pyytää rahoja takaisin.
Lähetä kommentti