Kun heräsin lapsena pahalla tuulella, sanottiin, että olin noussut sängystä väärällä jalalla. Mietin ihan konkreettisesti, olisiko pitänyt valita toinen nousujalka.
Ihmiset luettelevat iltaisin positiivisia asioita ja hyvä niin. Listaan näin aamusta päivän huonot ja miten niistä selviän.
1. Heti noustuani kävelen keittiöön hakemaan puhelimeni, josta olen eronnut yön ajaksi ja palaan takaisin sänkyyn. Katson Facen ja mitä ärsytääviä haasteita sieltä taas kerran löytyy. - Lisään haasteen, jossa pyydetään mainitsemaan ärsyttävin Facebook-haaste.
2. Googlaan kirjani ja huomaan, ettei yksikään lehti ole kirjoittanut arviota romaanistani. Aamulehti teki laajan henkilöhaastattelun ennen kirjan julkaisua, siitä kiitos. Kaipaan kritiikkejä! Tuttu kirjailija sai jo toisen sanomalehtikritiikin ihan juuri ilmestyneestä romaanistaan. Onnittelen häntä (olen kateellinen). - Yritän ajatella kuten romaanini päähenkilö Auri, teen seuraavasta romaanista paremman. Sittenpä näette paskakriitikot!
3. Jääkaappini on tyhjä ja minun on mentävä kauppaan. - Menen kauppaan.
4. Asun yksin, joten eristäytyminen on melko kokonaisvaltaista. Tampereella asuva poikani on käynyt viikottain (ei tietenkään saisi, sillä sosiaalisia kontakteja pitäsi rajoittaa). Hänen puolisonsa on ulkomailla opiskelijavaihdossa, joten hänkin saattaa jossain määrin tarvita seuraani. Ilman tätä emme olisi ehkä koskaan puhuneet näin paljon toisillemme. Luin lehdestä, että Suomessa on 1.2 miljoonaa yksin asuvaa ihmistä, joten tavallaan en ole yksin. - Käyn läpi ne ihmiset, joiden kanssa en ainakaan haluaisi elää. Rauhoitun ja keitän kahvit.
5. Tänään olisi pidetty lukupiiri, jossa olisi ollut tarjolla herkkuja sekä äänekästä ja fiksua seuraa. - Pääsen lukupiiriin Teamsin kautta. Teen itselleni jotain hyvää syötävää. Juon lasillisen viiniä.
6. Epidemialle ei näy loppua. Kukaan ei tiedä miten tässä käy. - Teen parhaani. Tönin katseellani sivumpaan niitä, jotka eivät pidä riittävää turvaväliä. Uskon, että asiat ratkeavat. Luotan asiantuntijoihin ja päättäjiin, sillä en voi muutakaan.
Hengitän vaivattomasti. Olen elossa. Olen tasahaalea. Syön mustikoita, jugurttia ja palan leipää. Juon kahvia. Luen päivän sairastuneet ja kuolleet.
Otsikko viittaa Immi Hellénin lastenrunoon, jossa kukko ja pahaa unta nähnyt ja huonolla tuulella herännyt kana keskustelevat.
14 kommenttia:
Luin aamulehden diginä, seurana kahvia.
Siivosin häkkivataston.
Nyt olisi kylppärin pesu.
Jonka jäkeen lounasta.
Kuinkahan kauan tätä jatkuu...
Sissus sentään kello ei ole vielä kahtatoista.
Tuo kuulostaa jo patologiselta. Missä on lepäily?
Toivottavasti kerrot täällä parhaat vastaukset Facebook-haasteeseesi.
Kukaan ei ottanut haastetta tosissaan!
Eräs fb-kaverini vastasi kerran haasteeseeni, että: "Vastaan vain kaksintaisteluhaasteisiin." :DD Otin sen käyttöön.
Hyvää huomenta.
Voisitteko olla tässä nyt ilmainen lääkäri ja minä potilas? Anamneesi olisi tässä:
56-vuotias nainen, astmaatikko. Lääkityksenä Ventoline tarvittaessa, tarvinnut harvoin. Kotona myös Flixotide, jota saanut kuurina kerran. Kuukausi sitten alkanut vuotava nuha ja aivastelu. Ollut töissä päiväkodissa sijaisena, jolloin myös kurkku kipeytynyt. Sen jälkeen poskionteloita alkanut särkeä, ovat kosketusarat ja päänsärky sekä väsymys. Nuha ja aivastelu loppuneet. Keuhkoista ja kurkusta nousee runsaasti väritöntä limaa ja viikko sitten henki mennyt ahtaalle ja sh puhelimessa ohjeistanut ottamaan Flixotidea ja Ventolinea, joita ottanut ja jotka avanneet hengitysteitä. Rintaa myös koskee ja rinta on kosketusarka. Limaa (valkoista) nousee keuhkoista edelleen. Itse ottanut pulloonpuhalluksen käyttöön. Sh sanonut, ettei pidä tulla kaupungin influenssapolille, koska sieltä voisi saada koronan.
Potilas kysyy: mikä siis on diagnoosi? Kuumetta eikä yskää eikä lihaskipuja ei ole ollut. Paraneeko siis rintakipu, poskionteloturvotus ja -aristus, limantulo ja hengityksen ahtautuminen levolla ja astmalääkkeillä ajan kanssa, jos ei lääkäriin uskalla mennä? Hulluksi on maailma mennyt, jos lääkäristä saa pelätä saavansa koronaviruksen eikä siellä voi käydä!?
Kiitokset luottamuksesta, mutta en rohkene ottaa tähän mitään kantaa, sillä olen hoitanut reumatologisia potilaita niin pitkään. Luottaisin huomattavasti enemmän terveyskeskuksen ohjeisiin. Jos vaiva ei helpota niin kannattaa ottaa uudestaan yhteyttä. Olen pahoillani, mutta enempää en uskalla sanoa.
Muistan sen runon, siis vähän matkaa alusta; "Hyvää huomenta punahilkka, miltäs se maistuu kahvitilkka. Oi, se on aivan liian kuumaa, kieltäni polttaa ja päätäni huumaa..." Veljeni, joka oli syntynyt v.1951 esitti sen koulun kevät juhlassa jonkun tytön kanssa. Pitäisikin lukea taas noita vanhoja runoja.
Luin lapsilleni joskus runoja kirjasta nimeltä Pikku Pegasos ja siellä se oli, lapsuudesta en tuollaista runoa muista. Runo sinänsä on vanha.
Omalta äidiltäni olen saanut kuulla tuota runoa lapsesta asti, muistan sen kyllä ulkoa vaikka en tiedä runoa.
Pikku Pegasoksesta muistan: jokainen yksinään, auringonsäteen lävistämänä
-ja äkkiä on ilta. Tämä oli minusta kaunis. Salvador Dalin muistaakseni. Latasin kirjasi Book Beatista, harmi kun ei ollut myös ensimmäistä kirjaa siellä. Olisin halunnut lukea sen ensin, mutta eipä tuo haittaa. Omituista aikaa tämä, olla potentiaalinen riski toiselle. Auttaa se jotain, totesi edesmennyt Linkola koronasta.
Sen runoilijan nimi on Salvadore Quasimodo, olisiko Pikku Pegasoksessa, kun siinä on lastenloruja. En pysty tarkastamaan, kun kirjaa ei ole.
Storytelissä on se ensimmäinenkin kirja.
Se on siinä alussa kirjailijan johdannossa ja esimerkkinä, kuinka vaikea ajatus voi kiehtoa pienen lapsen mieltä, vaikka sitten leikit jatkuvat ja runo unohtuu. Juu, ei tosiaan Salvador Dali:), väsyneet aivot taas liikkeellä.
En muistanut tuota. Hieno pieni runo kuitenkin.
Lähetä kommentti