Vaikka viikonpäivillä ei ole nykyään niin paljon väliä, niin on kuitenkin. Tänään tuntuu maanantailta. Sunnuntaina kuljetaan verkkareissa, mutta maanantaina puetaan päälle jotain ryhdikkäämpää, mutta kuitenkin naisellista. Ryhdistäydytään henkisesti ja fyysisesti, hartiat taakse ja vatsa sisään, haetaan tarpeellisen ihmisen ilme kasvoille. Laitetaan ripsiväriä ja piirretään kulmakarvat.
Kuuntelin Areenasta THL:n johtajan Mika Salmisen haastattelun ja ymmärsin taas, ettei tästä tilanteesta ole helppoa ulospääsyä. Olen löysännyt henkilökohtaisia rajoituksiani siten, etten enää pidätä hengitystä kun joku kävelee vastaan. Pyrin henkiseen ruotsalaisuuteen, sillä heitähän tämä epidemia ei huolestuta. Ruotsalaiset ovat Hannu Hanhia ja me olemme Aku Ankkoja, joten eivätköhän he lopulta onnistu tässäkin paremmin vaikka nyt ei näyttäisikään siltä.
Mietin vanhusten tilannetta. Jos sinulla itselläsi olisi jäljellä vaikkapa korkeintaan pari kohtuullista elinvuotta (näyttää siltä, että koronakriisi saattaa kestää jopa niin kauan), haluaisitko eristäytyä tärkeistä ihmisistä tuoksi ajaksi. Vaikka kommunikoidaan minkälaisilla vimpaimilla ja ruudulla vilahtaa ystävän, lapsen, rakastetun, vanhemman tai lapsenlapsen naama, niin ei se fyysistä kohtaamista korvaa. Ihminen, jota et oikeasti tapaa etääntyy väistämättä ainakin jossain määrin.
Elämä on täynnä riskejä ja vaikkapa rakastuminen on niin suuri riski, ettei sitä noin järkevästi ajatellen kannattaisi kenenkään ottaa.
P.S. Noudattakaa kuitenkin viranomaisten ohjeita!
14 kommenttia:
Sinäpä sen sanot, Ruåtsi voittaa aina!! Hannu Hanhi naurattaa mua nyt koko päivän (koronapäivinä pienetkin huvinaiheet ovat arvokkaita).
Ja tuo viimeinen virke on niin suuri viisaus että se sitten vetää kyllä vakavaksi.
Kuinka huojentavaa lukea viisaita sanojasi. Olen 67v.hyväkuntoinen nainen ja vastuullani on 92 vuotiaan lapsettoman sisareni henkinen ja aineellinen hyvinvointi.Hän asustelee vuokralla vanhuksia varten rakennetussa talossa. Tiukat säännöt on annettu, heilutelkaa ikkunoista! Sisko asuu viidennessä kerroksessa. Alkaa aikalailla ahristaa kun ei ymmärrä miten pitäisi toimia.
Älkää minun sanojani uskoko, minä vain prosessoin näitä asioita mielessäni. Kannattaa noudattaa viranomaisten määräyksiä.
Siis toiseksiviimeinen! (No voi se viimeinenkin olla suuri viisaus.)
Välillä tuntuu vaan, että viranomaiset ovat jotenkin vieraantuneet siitä todellisuudesta, jossa niin monet meistä elävät.
Rupesi pelottamaan, että nyt joku innostuu menemään iäkkään sukulaisen luo ja vie sen koronainfektion hänelle vaikka kyllä siitä voi vanhakin selvitä, kuten vaikka Ahtisaaret.
En siis suosittele. En tiedä miten jos olisin itse iäkäs. Mitä ajattelisin. Vaikea sanoa.
Vaikka ruotsalaiset on monessa Hannu Hanhia suomalaissi nähden, niin yhdessä asiassa suomalainen peittoaa ruotsalaisen. Se on kuuliaisuus, sääntöjen noudattaminen. Noin niinkuin isossa mittakuvassa (aina on vänkyröitä joukossa). Kun suomalainen saa säännöt eteensä, niin kyllä hän niitä noudattaa! Itseasiassa toinenkin asia on: sisu.
Juu siksi luotan suomalaisiin lentokapteeneihin. Tämä ruotsalaisten touhu on siitä outoa, että yleensä he ovat olleet turvallisuushakuisia ja pitivät pyöräilykypäriäkin jo silloin kun Suomessa ei niistä tiedetty oikein mitään.
Ruotsissa useamman vuoden työskennellyt ystäväni sanoi, että ruotsalainen ei pysty kuvittelemaan, että kuolema koskettaisi häntä. Hän kuvittelee, että kahvila menisi kiinni ja se olisi kuolema (kuoleman myöntämistä), siksi he sulkevat silmänsä ja korvansa koko asialta ja elävät näennäisen huolettomina.
Ruotsalaiset reagoivat voimakkaasti tsunamiin ja Estonia-onnettomuuteen, joissa kuoli paljon ruotsalaisia, mutta reagoinnin sävy oli sellainen, että tämmöinen on epäreilua ja syy on jossain.
Hm..., Ruotsissa kauan asuneena sanon, että ei pidä yleistää; ei suomalaisia eikä ruotsalaisia. Eli siis ei edes Tukholmassa kaikki ihmiset käyttäydy siten, miten media toitottaa. Itse asun noin 50 km Göteborgista pohjoiseen n.15 000 vakiasukkaan saarella (kesäisin meitä on jopa 60 000) ja täälläkin ovat ihmiset varovaisia ja muuttaneet elämäänsä. Monet nuoremmat tekevät etätöitä jne. Kaupoilla on erikoisajat, ruokatavaroiden hakupalvelu ja/tai niiden kotiinkuljetus jne jne. Kesäasukkaiden ja turistien tämän kesän ryntäystä pelätään.
Ja kyllä ruotsalaisetkin pystyvät kuvittelemaan kuoleman heitä koskettavan. Enkä ole vielä tavannut yhtäkään ihmistä, joka olisi sulkenut silmänsä ja korvansa ja eläisi huolettomana tänä covid-19 aikana.
Näin varmaan on. Maata ei kuitenkaan ole julistettu poikkeustilaan kuten meillä vaan rajoitukset perustuvat enemmän vapaaehtoisuuteen. Ymmärtääkseni vaikkapa kouluja tai ravintoloita ei ole suljettu, eikä vierailuja sairaalaan ja hoitokoteihin kielletty. Eri asia sitten miten asiat koetaan ja miten kukin toimii.
Vapaaehtoista kyllä, mutta että ottaa samalla vastuun tekemisistään. Onhan kyse muistakin kuin vaan minusta itsestäni.
Folkhälsomyndigheten suosittelee etäopetusta lukioissa, aikuiskoulutuksessa, yliopistoissa sekä korkeakouluissa. Ja ainakin täällä ovat kiinni. Peruskoulut ovat auki. (Muuten peruskoulut ja lukiot ovat kunnallisia.) Ravintolat, baarit jne ovat auki, mutta niissä pitää noudattaa erikoisohjeita esim. pitää olla pöydillä isot välit, ei siis saa olla tungosta. Ja tätä valvotaan. Suosimani musiikkihotelli-ravintola pitää vain viikonloppuisin auki keittiönsä ja vieraat (jos niitä on) istuvat terassilla ulkona harvakseen. Koko sesongin musiikkiohjelma peruttu. Hurjaa menoa monelle yritykselle siis. Vanhusten hoitokoteihin ei pääse edes omaiset. Sairaaloissa ja terveyskeskuksissa on myöskin omat sääntönsä. Listaa suosituksista ja määräyksistä voisin jatkaa vaikka kuinka. Eli ei täällä ihan lepsuilla.
https://www.folkhalsomyndigheten.se/smittskydd-beredskap/utbrott/aktuella-utbrott/covid-19/
Vielä sanoisin pyöräilykypäristä sen, että se on pakollinen lapsille, ei aikuisille. Taitaa olla rajana 15 vuotta. Minulla ei ole koskaan ollut kypärää, vaikka pyöräilen melkein päivittäin. Eikä monella muulla aikuisella. Taidamme olla tyhmiä?
Volvoihin tuli kolmipisteturvavyö (ruotsal. keksintö) standardiksi jo vuonna 1959. Ensimmäisen lasten turvaistuimen kehitti ruotsalainen lääkäri v. 1964. Niin, hyvä että siinäkin ruotsalaiset ovat olleet turvallisuudenhakuisia.
En tietenkään ole tyytyväinen kaikkeen täällä Ruotsissa, mutta en ole ollut sitä muuallakaan, missä olen elämäni varrella asunut, mm. Suomessa.
Ehkä noita eroja on liioiteltu suomalaisissa lehdissä. Kävelin äsken kaupungin halki ja oli todella kuollutta vaikka on viikonloppu. Muutaman vuoden päästä sitten tiedämme mikä oli lopulta paras strategia.
Lähetä kommentti