maanantai 20. huhtikuuta 2020

Helmi ja Kalevi

Monet ystäväni ovat ahkeria kotitalousihmisiä. Leipovat leivät ja pullat, kutovat matot, pesevät seinät, lattialistat ja katot, pyyhkivät valokatkaisijat. Eräs vanha ystäväni piti viime viikkojen kivoimpana tapahtumana risusavottaa tuttavan tontilla.

Joka elokuu poimimme naisporukalla mustikoita vanhempieni mökillä vaikka en oikeastaan välitä marjojen noukkimisesta. Marjojen poimiminen on hinta, joka ystävien seurasta on maksettava. Todennäköisesti marjareissu ei tänä vuonna toteudukaan.

Teen kyllä mitä tarvitaan, nautin kauneudesta ja siisteydestä, ostan tulppaaneja maljakkoon, mutta antaisin mielelläni jonkun muun tehdä kotityöt (ruokaa laitan mielelläni). Lueskelisin ja kirjoittelisin senkin ajan.  Kun M selosti tyttärelleen mitä tarkoitetaan Martalla ja Marialla, hän käytti minua Maria -esimerkkinä. Olen luultavammin pelkästään laiska, enkä lainkaan henkistynyt. Kun koulussa kerrottiin Martasta ja Mariasta, pidin tarinaa Martan kannalta epäreiluna. Maria istui miehen jalkojen juuressa kuuntelemassa ja Martta teki kaikki työt, eikä kiitosta kuulunut.

Teen jonkun verran käsitöitä, sillä pieni puuhailu on meditatiivista.  Rauhoittavaa. Kaapit ovat pullollaan kesken jääneitä villapaitoja.

Kävin ystävän pihalla kahvilla. Olemme molemmat terveitä, silti tuntui vähän epävarmalta. Ihmiset, joilla on voimakas perusturvallisuuden tunne lapsuudesta, luottavat siihen, että kaikki menee hyvin. Päätin jo lapsena, etten koskaan tule sanomaan, että lapsuusvuodet ovat jotenkin huolettomia (joillekin kai ovat). Epäilen niitä, jotka väittävät lapsuuden olevan heidän elämänsä onnellisinta aikaa, sillä kaikki muuttuu sitä kevyemmäksi mitä vanhemmaksi tulee. Ainakin toistaiseksi näin on käynyt vaikka kyllä minunkin lapsuudessani syötiin lettuja, uitiin ja aurinko paistoi.

Ystävien lähettämät postikortit ovat tuottaneet viime aikoina paljon iloa. R on kuulemma kirjottanut minulle viisitoista postikorttia (kaikki kirpparilta ostettuja). Korttien alle on kirjoitettu välillä Helmi ja toisinaan taas Kalevi. 



Ei kommentteja: