Tunnustan heti aamusta nolon jutun. Uskon, etten ole ainoa.
Otin ilmaisen 45
päivän jakson eräästä sähkökirjapalvelusta ja luin kännykän näytöltä lukupiirikirjamme (Elizabeth Strout, Kaikki on mahdollista, joka on
ihana kirja). Teoksen luettuani hain palvelusta oman romaanini, plarasin sivut oikealla etusormellani alle
viidessä minuutissa ja myönsin itselleni neljä tähteä.
Puolustuksekseni täytyy sanoa, että annoin Elizabeth Stroutille viisi.
Elizabeth Strout sai uransa alussa useita hylsyjä ja menestys tuli
varsin myöhään (kirjailija on tällä hetkellä 64-vuotias). Strout katsoo
henkilöitään suurella myötätunnolla, joka ei ole korkeakirjallisuudelle
ihan tyypillistä. Nyyhkytin lukiessani romaania Kaikki on mahdollista, luin uudestaan kirjan Nimeni on Lucy Barton (itkin taas) ja aloitin juuri Olive Kitteridgen, jonka kirjailija kirjoitti ennen edellä mainittuja teoksia ja josta on tehty samanniminen hieno televisiosarja.
Järjestimme lukupiiritapaamisen Teamsissa (pidimme siis Skaippi komfferenssin), jonka alku oli yhtä hulinaa, sillä eräs jäsenemme ei ensin päässyt virtuaaliseen seuraamme. Tällä kertaa kaikki pitivät kirjasta, eikä kukaan sanonut "Tämä on paska!". Yksimielisyydellä on taipumusta laimentaa kokemusta. Ylistimme yhdessä Stroutia kuin Kim Jong-unia konsanaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti