Sattuneesta syystä on tullut käveltyä paljon. Kävely on meditaatiota, Sir Elwoodin hiljaisia värejä (tiedän, että monet inhoavat bändiä), ristipistotöitä, Kaurismäkeä, risoton hämmentämistä tai juuresten pilkkomista. Juoksu on rockia, räppiä, imurointia, Bond-elokuvia, kakkutaikinan vatkaamista ja kiire junaan.
Eilen sillan
ali kävellessäni huomasin, että siellä ylhäällä kulkevat kätevät huoltokäytävät
graffitimaalareita varten, ettei niiden tarvitse roikkua toisella
kädellä sillankaiteessa ja toisella suihkuttaa spraymaalia. Tämä on graffitimaalareiden kannalta työturvallisuusjuttu. Ilmankos sillan tukirakenteet ovat kuvien peitossa. Silta on ruma, joten graffitit eivät minua haittaa.
Joku kolisee porraskäytävässä. En viitsi katsoa, ettei vaan tarvitse sekaantua mihinkään.
2 kommenttia:
Slow motion -painikkeesta hidasta käyntiä, niin aamu kestäääää pitkääään. Ja sitten kelataan nopeasti työpäivän ohi. Illalla meditoiden unta kohti.
Kun saisikin elää parhaat hetket löntystellen ja nautiskellen. Vaan aina on kiire, kiire tai sen tuntu ainakin.
On upeitakin graffiteja. Sitten joku vähemmäm taitava taiteilija sotkee ne omilla merkeillään...sitten ei ole enää upeaa!
Tänään satuin kuulemaan radiosta Sir Elwoodin Neiti Kevät, teki kyllä hyvää sielulle. Olen ollut aina fani. Ja viitaten edellispäivän ajatustenvaihtoon, ole huoleti, noudatan kyllä viranomaisten ohjeita niin kuuliaisesti kuin ikinä pystyn.
Lähetä kommentti