Näinä päivinä ilahtuisin sellaisista normaaleista lehtiotsikoista kuten "Kesäksi bikinikuntoon" tai "Mies puukotti naapuriaan Tesomalla".
Päätimme ystävän kanssa tavata Pyynikin näkötornilla, sillä saimme tietää, että sieltä saa ostaa kahvia ja munkkeja. Olimme taatusti yhtä innoissamme kuin jos 70-luvun Bukarestiin olisi saatu Niken lenkkareita. Kahvila ei ollut toiminnassa ja terassikin suljettu ja kalusteet lukittu vaijereilla, joten menimme ulos kertakäyttömukiemme kanssa ja istahdimme penkille. Samalla tuuli yltyi ja alkoi sataa lunta. Siinä sitten kökötimme toinen penkin toisessa ja toinen toisessa laidassa, kommunikoimme huutamalla ja palelimme.
Olen viime päivinä kirjoittanut seuraavaa käsikirjoitustani, joka on vasta ihan alkutekijöissään (siinä vaiheessa, etten tiedä tuleeko siitä edes mitään). Motivaatio on kateissa, sillä edellinen kirjani on jotenkin lähes täysin sivuutettu. Kässärin avaaminen tuntuu vaivalloiselta, mutta kun sen tekee niin aina se kulkee turvavälin verran johonkin suuntaan, jota en ole edes sen kummemmin valinnut.
Elämässäänkin voi yrittää tehdä valintoja, mutta eivät ne välttämättä johda siihen suuntaan kun olet suunnitellut, vaan saatat päättyä selvittelemään kuvitteellisten nuorten ihmisten ihmissuhdesotkuja.
2 kommenttia:
Hei. Terveiset sinulle täältä Turun läheltä. Olen seurannut blogiasi piiitkäään ja lukenut myös kirjasi. Tykkään tyylistäsi todella paljon. Olen itse hoitaja ja jotenkin ymmärrän sielunmaisemaasi, vai miten sen nyt sanoisi. Uutta kirjaasi kyllä ihan jonotetaan täällä kirjastossa. Ja tällä viikolla ilmestyi Eläkkeensaaja-lehti, jossa myös oli pieni esittely kirjastasi. Että ei ole unohdettu! Toivottavasti kirjoitat vielä monta kirjaa!
Kiva kuulla. Se lehtikin löytyi netistä. Kiitos!
Lähetä kommentti