Tarpeellista tavaraa

Siivosin kaapin, jonka ovea en ole uskaltanut turvallisuussyistä pariin vuoteen avata. Olin tunkenut kaapin pullolleen tavaroita, jotka pyrkivät nyt agressiivisesti ulos. Luutulla, singolla ja rohkealla mielellä aseistautuneena avasin kaapinoven ja taltutin sen levottoman asujaimiston.

Tätä kaappien siivousta tuntuu olevan liikkeellä jopa enemmän kuin koronavirusta.

Kaappini on peräisin 30-luvulta ja sen ovessa on vanhanaikainen salpa, jossa on painonappula. Epäilen kahvan olevan bakeliittia, joka kuului ensimmäisiin muoveihin. Kaapin ovi on nykymitoituksella liian pieni sisätilaan verrattuna, joka tekee kaapista hankalan käyttää. Kaapissa on tanko henkareita varten, joten se on ollut vaatekaappi. Korkeus on niin vähäinen, ettei henkareissa voisi säilyttää mekkoja tai pitkiä takkeja. Komeroon on joskus mahtunut monen asukkaan vaatevarasto.

Löysin kaapista mm. kukkamultaa ja -ruukkuja, lamppuja, muovikassillisen vanhoja suksivoiteita, maljakon, kastelukannun, kynttilöitä, tyynyn, maaleja, maaliteloja, neljä rullaa maalarinteippiä, lahjapaperia ja -kasseja ja taulukoukkuja.

Keräsin kaapin vatsasta kassillisen hehkulamppuja, joita Puutarhakadulla toiminut Supermyynti myi loppuun saakka. Lamppujen pahvikoteloissa lukee "Aamulla aurinko illalla AIRAM". Hehkulamput ovat kauniita, joten hamstrasin niitä silloin kun Supermyynti vielä toimi.

Stephen King on kuulemma kirjoittanut kirjan, jonka nimi on Tarpeellista tavaraa ja siinä esiintyy kauppa, jolla on tuo sama nimi. Tarpeellista tavaraa, siinäpä hyvä nimi kaupalle!

Vaikka maailman tilaa ei voi hallita niin kaappejaan näköjään voi.