Ensin luonto koettelee meitä koronaviruksella ja nyt se vielä testaa, miten kaunis kevätilma vaikuttaa epidemiatilanteeseen. Eteläpuisto oli alkuillasta täynnä ryhmäytynyttä liiallisen valon herättämää pikaista pariutumista toivovaa nuorta väkeä.
Päivän kohokohdat noin henkilökohtaisesti olivat lautaselle kasvojen muotoon järjestellyt ruokatarvikkeet, asetelman kuvaaminen ja jakaminen somessa, kauppareissu ja kadulla takaani kuulunut limainen yskäisy ja räkäisy.
Luin Tommi Melenderin esseekokoelman Poika joka luki Paavo Haavikkoa. Esseet olivat helposti lähestyttäviä ja viihdyttäviä. Kirjailija saattaa parahtaa itkuun jos näkee tämän (muistan lukeneeni jostain, ettei Melender lue edes kirjojensa kritiikkejä saati tätä). Olen kuullut, ettei Melender itse lue lainkaan viihtyäkseen. Tosin hän tunnustaa kuluttavansa aikaansa Ilkka Remeksen trillereihin hammaslääkärille pääsyä odotellessaan. Sitä ei lasketa, sillä Remeksen tuotanto ei ole Melenderille kirjallisuutta.
Kirjassa käsitellään Melenderin lyhyttä vaihetta vapaakirkkolaisena, nuoruuden poliittiista kapinaa (hän käytti kepulaisten vanhempiensa kiusaksi hetkellisesti Lenin-pinssiä), miehuutta ja tietysti puhutaan kirjallisuudesta. Pitkässä Paavo Haavikko -esseessä Melender kertoo kokeneensa nuoruuden ylemmyyttä ymmärtäessään Haavikon lyriikkaa.
Kokeilen lukuaikapalvelun ilmaisjaksoa, josta tuo Melenderin uutuus löytyi. Lukuaikapalvelu on jonkinlainen kirjallisuuden harrastajan karkkikauppa, josta saa minkä vaan uutuuskirjan heti. Valikoima on rajoittunut lähinnä vanhemman kirjallisuuden osalta.
Olen lukenut kirjat puhelimen näytöltä, joku lukemiseen tarkoitettu laite olisi parempi. Äänikirjoista en erityisemmin välitä, mutta minun puolestani niitä saavat muut kuunnella, eikä minulla ole erityistä tarvetta kenenkään mieltymyksiä vähätellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti