Näinä päivinä kuuluu pohtia, miten etuoikeutettu on. Ruoskia itseään etuoikeuksilla. Olen valkoihoinen, elän pohjoismaisessa demokratiassa, olen saanut kouluttautua ja saavuttaa kaiken sen, mikä näillä eväillä on mahdollista. Toisaalta olen nainen ja savolainen.
Olen viime aikoina miettinyt sitä, miten kotona kannustettiin opiskeluun. Lukio ja yliopisto olivat itsestäänselviä vaihtoehtoja. Usein oli pulaa rahasta ja jatkuvasti oli joku lainan lyhennys tai vekseli lankeamassa. Minua ei kuljetettu harrastuksiin ja ainoan ulkomaanmatkan teimme autolla Pohjois-Norjaan.
Kävin parin vuoden ajan partiossa, joka kokoontui kotitaloni kerhohuoneessa ja yhden kauden baletissa, jonne kävelin ihan itse. Käytin vapaa-aikani lukemiseen ja ulkoiluun. Hiihdin, luistelin, laskin mäkeä, uin ja leikin ulkona. En koe, että elämäni olisi mennyt siitä pilalle. Ehkä ongelmat olivat ihan jossain muualla.
Maailma on muuttunut ja se on tietysti hyvä juttu. Lasten ja nuorten elämä menee tärviölle, kun eivät saa harrastaa. Varmaan meneekin, en minä sitä kiistä. Toisaalta lapset ja nuoret ovat koronan suhteen etuoikeutettuja, sillä he eivät onneksi sairastu vaikeaan infektioon (monissa aiemmissa pandemioissa nimenomaan lapset ovat olleet vaarassa), eivätkä kuole tautiin. Muun voi sitten aikuisena terapiassa korjata. Koulun käymiseen pitäisi kaikilla olla mahdollisuus.
Näin kadulla miehen, joka talutti koiraa, perässä kulki pikkutyttö, joka itki ja huusi "Mä en jaksa enää kävellä", johon isäoletettu lohdutti, että matkaa on enää vähän. Lapsen huuto muuttui yhä surkeammaksi ja hän huusi "Mä en jaksa enää itkeä!" Vähän samalta minustakin välillä tuntuu, vaikka en edes itke.
Nyt on alettu puhua siitä, että koronarokotukset pitäisikin kohdistaa ryhmiin, joissa infektio leviää kiihkeimmin ja on pohdittu maahanmuuttajien rokottamista. Poliittisesti moinen ei mene läpi, vaikka saattaisi olla järkevääkin. Ehdotus voisi olla kiero tapa lisätä rokotteen vetovoimaa.
Pakko lisätä tähän jälkikäteen, että riskiryhmät rokotetaan kuitenkin ensin ja sitten mietitään missä järjestyksessä terveet rokotetaan, otetaanko rokotusjärjestyksessä huomioon ammatti, asuinpaikka tai joku muu asia. Näin olen asian ymmärtänyt.
6 kommenttia:
Olen ihan samaa mieltä koronarokotusten kohdentamisesta. Eniten rokotuksia sinne, missä on ihmisiä ja tartuntoja, oli sitten maahanmuuttajia tai muita. Eikä tähän sisälly mitään poliittista. Tauti pitäisi nyt saada nujerrettua pian keinolla millä hyvänsä. Ja vähän enemmän pakkoja ihmisille, kun suositukset ja kehotukset eivät näköjään mene perille. Se vaan on ikävää, että sitten niistä pakoista joutuvat kärsimään kaikki nekin, jotka tekevät jo nyt vapaaehtoisesti kaikkensa tartuntojen leviämisen estämiseksi.
Kun kerran nykyiset rokotukset suojaavat vain rokotuksen saajaa (ainakin taudin vaikeammalta muodolta) eivätkä estä levittämästä sitä edelleen, niin ainoa oikea keino ennen kuin hyvin suuri osa on saanut rokotuksen on estää ihmisiä liikkumasta, olkoon rokotettu tai rokottamaton, ja ilman muuta rokotuksia eniten niille, joiden on työnsä puolesta pakko tavata paljon muita ja jotka asuvat ahtaasti alueilla, joissa on paljon väkeä.
Maailmanlaajuisesti ajatellen, nyt olisi äkkiä rokotettava ja eristettävä brasilialaiset.
Minustakin tuntuu nyt just olo aika epätoivoiselta. Pelkään, että saan sen taudin ennen rokotusta, joka viipyy ja viipyy (meillä vasta alkamassa 80 - 84 -vuotiaiden rokotukset) ja joudun huonon keuhkoni vuoksi teholle nukutukseen ja siitä sitten vetäisen viimeisen henkäykseni. Olen alkanut ensimmäistä kertaa elämässäni silmäillä kuolinilmoituksia.
Joo, nyt lasketaan uhripisteitä, kun ennen korostettiin pärjäämistä kaikesta huolimatta. Etsitään selityksiä sille, miksi kaikki on itselle ellei mahdotonta niin ainakin äärettömän vaikeaa, koska joku on aina etuoikeutetumpi. Siinä jää monta tekijää huomioimatta, esim. koettujen vaikeuksien itseluottamusta nostava merkitys.
Seuraavien sukupolvien tapoja tulee loputtomasti ihmeteltyä ja sitten pitää vaientaa päästä kumpuavat neuvot, joita he eivät pyydä. Mitä koulumatkoja tuli aina käveltyä, opiskeluaikoihin asti ja muut vaivalloiset tavat, jotka pitivät ihmiset arkena liikkuvimpina. Ei somea, ei luurissa roikkumista. Ajat vain muuttuvat, eikä mikään säily entisellään. Ehkä vain se, että vanhimmat siunailevat seuraavien elämäntapaa. - Mä en jaksa enää itkeä, kuulostaa kyllä hauskalta, pikkuihmisen huutona, ei voi mitään :)
Eiköhän se ole kuitenkin niin, että riskiryhmät rokotetaan ensin ja sitten mietitään terveiden ihmisten rokotusjärjestys. Toivottavasti Marjatta saat sen mahdollisimman nopeasti. Nuo riskiryhmäläisten rokotukset etenevät eri puolella maata eri tahtiin.
Tavat muuttuvat ja monessa asiassa parempaan suuntaan. Kaikkien ihmisten arkiliikkuminen on varmasti vähentynyt. On eri asia kävellä joka päivä kauppaan ja töihin kuin käydä kaksi kertaa viikossa jumpassa.
Hei Heidi!
Luin tänään kirjasi Ei saa mennä ulos saunaiholla ja tykkäsin kovasti! Herkullisinta oli Kyllikin kaksoiselämä, voi jestas! Ei saa elvyttää -kirjasi olenkin jo lukenut aiemmin. Hyvä oli sekin.
Blogisi pariin löysin nyt kirjan myötä jokusen vuoden tauon jälkeen. Kiitos että pidät sitä edelleen. Ajatuksiasi on mukava lukea. Jossain päivityksessäsi (vai ovatko ne blogeissa julkaisuja, äh) sanoit suhtautuvasi omiin kirjoituksiisi kriittisesti. Huijarisyndromaa? Minulla on nimittäin ihan sama juttu omien kuvataiteellisten ym. tuotosten kanssa. Tuntuu aina aluksi, että täyttä paskaa, sutta ja sekundaa tuli taas pukattua ilmoille. Onneksi hetken päästä (Lue: Hetken kehuja kuunneltuaan) alkaa itsekin nähdä niissä jotain positiivista. Ja kun aikaa kuluu, ällistelee itsekin, miten on osannut jotain tuollaista tehdä.
Kaikkea hyvää elämääsi, odotan jo seuraavaa kirjaasi ja nyt pitää ottaa jälleen blogisi vakioseurantaan!
Kiitos!
Lähetä kommentti